Lauttasaari liitettiin Helsinkiin 1.1.1946, josta alkaen kaupungin rakennusjärjestys koski myös aluetta. Asemakaavan Lauttasaari sai vuonna 1951. Vattuniemen teollisuusalueen asemakaava oli vahvistettu jo vuonna 1950. Kerrostalot, jotka rakennettiin ajanjaksona 1946-1959, muodostavat yhdessä eräiden yleisten rakennusten kanssa Lauttasaaren eheimmät rakennetut kokonaisuudet. Ne liittyvät saarelle tyypillisesti hyvin luontevasti viheralueisiin. Rakennukset ovat yleensä valkoisesta kalkkihiekkatiilestä muurattuja, neljäkerroksisia ja satulakattoisia. Omaleimaista pientalorakentamista edustavat Gyldenintien ns. ekonomitalot, jotka muodostavat sopusuhtaisen kokonaisuuden Kotkavuoren länsireunassa.



Tänä aikana rakennettiin runsaasti omakotitaloja, joissa on väljät ja hyvin hoidetut pihat. Vattuniemi rakennettiin 1950-luvulla teollisuusalueeksi, jolle sijoittui monipuolista yritystoimintaa. Lauttasaaren kirkko, Myllykallion koulu sekä Johtamistaidon opisto, jossa toimii nykyään Merivoimien esikunta, ovat huomattavimmat tänä ajanjaksona valmistuneet yleiset rakennukset. Lauttasaaren kirkko vihittiin käyttöön 20.9.1958. Samalla otettiin käyttöön vastavalmistunut työkeskus. Kirkon on suunnitellut lauttasaarelainen professori Keijo Petäjä. Kellotorni kelloineen otettiin käyttöön syksyllä 1957.

 

 

Särkiniemen-Veijarivuoren ja Länsiulapanniemen alueille tänä aikana muodostuneet mökkikylät ovat nykyään osa Lauttasaaren omaleimaisuutta. Suurin osa näillä alueilla sijaitsevista mökeistä sekä niiden asukkaita palvelevista kerho-, sauna- ja huoltorakennuksista on rakennettu 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla. Ensimmäiset mökit rakennettiin tosin jo 1930-luvulla Länsiulapanniemeen, ja joitakin on pystytetty jopa 1970-luvulla. Mökkikylät ovat oman aikakautensa tyypillisimpiä vapaa-ajan asumistapoja. Länsiulapanniemen puistoalueella on n. 200 kesämökkiä, jotka muodostavat neljä mökkikylää. Jokaisella mökkikylällä on kerhorakennus, vartijan asunto ja sauna sekä huoltotiloja. Särkiniemen -Veijarivuoren puistoalueella sijaitsee noin 220 mökkiä. Mökkikylällä ei ole omaa kerhorakennusta. Alueella on talviuimarien paviljonkirakennus Humaus ja talviuimala sekä kioski.

 

 

Tänä aikakautena alkoi elementtirakentaminen. Sen mukana tulivat taloihin tasakatot ja nauhamaiset ikkunajaot. Ennen parvekkeet rakennettiin ulkoneviksi, nyt ne rakennettiin talojen sisään. Vattuniemen teollisuusalueen asemakaavaa oli muutettava vuonna 1972, sillä alueella olevien työpaikkojen määrä kasvoi jatkuvasti. Aikaisempien suunnitelmien mukaan Vattuniemeen olisi voitu sijoittaa 25 000 työpaikkaa. Tästä olisi ollut seurauksena niin vilkas liikenne, että Vattuniemen kadut eivät olisi riittäneet. Tästä syystä alueelle ryhdyttiin rakentamaan myös asuntoja . 1960- ja 1970-luvulla on rakennettu myös kaikki Lauttasaaren venesatamat.

 

 

1980-luvun alussa kaupunkisuunnittelun periaatteet muuttuivat. Tehokkaan rakentamisen sijaan alettiin vaatia viihtyisämpää ympäristöä. Tästä syystä Helsingin kaupunki ja Lauttasaari-Seura yhteistyössä käynnistävät Vattuniemen uuden asemakaavan kokonaismuutoksen. Sen mukaan tavoitteena oli alentaa alueen rakentamistehokkuutta, lisätä asumista ja saada asumisen kannalta sopivampia työpaikkoja, esimerkiksi toimistoja. Lisäksi tavoitteena oli alueen sisäisten jalankulkuväylien ja rantareittien avaaminen mahdollisimman laajasti.

 

 

1990-luku toi Lauttasaareen rakennuksia, jotka edustavat lyhyen nousukauden ja sitä seuranneiden vuosien suuntauksia kaavoituksessa ja rakentamisessa. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Vattuniemessä entisen puhdistamoalueen (Veneentekijäntien alue) sekä tupakkatehtaan tontin ympäristön (Itälahdenkatu, Nahkahousuntie, Malkonkatu, Melkonkuja -kortteli) kaavoitus asumiskäyttöön, Meritähti asuinrakennusryhmä Veijarivuoren puiston vieressä, Thomeston pääkonttori sekä Seniori- ja palvelutalo Lauttasaaren sillan korvassa.

 

2000-luvulla Vattuniemen muutos pienteollisuusalueesta asuinalueeksi on vain kiihtynyt. Uusien asuinrakennusten arkkitehtuuri muistuttaa muuallekin Helsinkiin syntyneitä pistetaloja lasiparvekkeineen ja osittain suljettuine korttelipihoineen. Koska autopaikat rakennetaan talojen alle, nousevat pihat muuta ympäristöä ylemmäs ja osa tonteista on jouduttu myös aitaamaan. Tämä on uusi piirre Lauttasaaren rakennetussa ympäristössä.

 

 

Puurakennuksia lukuun ottamatta Lauttasaaressa on säilynyt eri aikakausilta olevia ympäristöjä. Eheimmät kokonaisuudet syntyivät vuonna 1946 tapahtuneen alueliitoksen ja vuoden 1960 välisenä aikana. Suurin näistä alueista on Myllykallion etelä- ja itäpuolella. Kokonaisuuteen kuuluvat kerrostalojen lisäksi Lauttasaaren kirkko, sankarihauta-alue ja Myllykallion koulu. Samana aikakautena rakennettu yhtenäinen rivi- ja pienkerrostalojen alue on Kotkavuoren länsilaidalla Gyldenintien molemmin puolin. Kotkavuori ja siellä olevat vanhat huvilat ja vesitorni sekä 1960-luvulta oleva pienkerrostaloryhmä Maamonlahdentien ja Länsiväylän välisellä alueella ovat selkeitä kokonaisuuksia.

 

Tehdasrakennuksista on jäljellä Vattuniemessä viisikerroksinen pienteollisuustalo ja vaiheittain rakennettu Helsingin Villakehräämön talo Kiviaidankadulla. Veneentekijäntien ja Vattuniemenkadun välissä sijaitseva kortteli kaksikerroksisine teollisuus-, varasto-, toimisto- ja palvelurakennuksineen on lauttasaarelainen erikoisuus. Siihen liittyy Veneentekijäntien päässä sijaitseva entinen Merimiesammattikoulu, kadun ja meren välissä sijaitsevat veneilyä palvelevat laitokset sekä HSK:n venesatama. Katajaharjun päässä oleva pienkerrostaloryhmä on 1960- ja 1970-luvun taitteesta. Muu Katajaharjun alue, suurin osa Vattuniemeä sekä Myllykallion länsipuolella oleva kerrostaloalue ovat elementtirakentamisen aikakaudelta.

 

 

Vielä 1950-luvulla Lauttasaaressa elettiin todellista 

viemäriolojen kurjuutta. Haisevat lammikot ja avo-ojat olivat jatkuvan kirjoittelun aiheena sen ajan pääkaupungin lehdissä. Tilanne parani, kun vesitorni valmistui vuonna 1958 ja Vattuniemen itärannalle rakennettiin jäteveden puhdistamo vuonna 1962. Tätä laajennettiin vuonna 1977, ja poistettiin käytöstä vuonna 1994 Viikin keskuspuhdistamon valmistuttua. Kaukolämpö saatiin 1970-luvulla ensimmäiseksi Vattuniemeen ja vähitellen koko Lauttasaareen. Tämän myötä on Lauttasaaren ilman laatu parantunut.

 

 

 

Vuonna 1935 Lauttasaari sai ensimmäisen yhteyden mantereeseen. Tämä silta purettiin ja korvattiin uudella vuonna 1969. Länsiväylä on selvä tekniikan ja autoistumisen aikakauden edustaja. Lapinlahden silta valmistui 1965. Näin Lauttasaari oli yhdistetty muuhun maailmaan kolmen sillan kautta, sillä Länsiväylä kulkee myös Lauttasaaren ja Espoon välillä siltarakennelmia pitkin. Lapinlahden silta on Helsingin vilkkaimpia sisääntuloteitä, jolla kulkee vuorokaudessa noin 56.000 autoa. Vastaavasti Lauttasaaren sillalla kulkee noin 20.000 autoa. Lauttasaaren ja Kaskisaaren välille valmistui kevyen liikenteen silta vuonna 1987.

 

 

 

Janhunen, Martti: Lauttasaaren rakentamisen vaiheita, Helsinki 1981, Lauttasaaren säätiö

 

Lauttasaaren rakennettu ympäristö, toim. Tuulikki Kupiainen, Helsinki 1983, Lauttasaari-Seura –Drumsö-Sällskapet r.y.

 

Lauttasaari – helmi Helsingin kruunussa, toim. Kauko Mustonen ja Kalevi Pykälä, Helsinki 1976 Lauttasaaren Kustannus Oy ja Lauttasaaren säätiö

 

Lauttasaari kaupunki kaupungissa, toim. Olli Manninen, Helsinki 1995, Lauttasaari-Seura – Drumsö-Sällskapet

 

Tarjanne, Hilla: Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 2/2003: Helsingin rakennuskulttuuri, Lauttasaaren rakennusinventointi, Helsinki

 

Uino, Ari: Lauttasaaren historiallisia vaiheita Julius Tallbergin ajasta 2000-luvulle, Lauttasaaren säätiö – Drumsöstifterlsen 1945-2005, Seinäjoki, Lauttasaaren säätiö

 

Vuosikymmenten rakennukset Lauttasaaressa, toim. Markku Tanner, Helsinki 1997, Lauttasaari-Seura

 

MUITA LÄHTEITÄ: